"Vesi on Raamatun lehdillä tehokäytössä. Milloin seikkaillaan veden armoilla Genesaretin aalloilla, milloin kellutaan Nooan arkin kannella, milloin viivytään kaivon luona syntisen naisen hahmossa, milloin odotetaan Jordan-virralla vuoroa Johanneksen kasteelle. Raamattu on niin veden vallassa, että vain ihme on säästänyt sen menneinä vuosisatoina vesivahingolta. Kirkon kohtalon kysymys liittyy myös veteen", näin vauhdikkaasti alkoi kymmenen vuotta sitten silloisen työtoverini Mikko Salmen kirjaankin päätynyt radiokolumni. Asia josta hän puhui, on yhä ajankohtainen.
Pääkaupunkiseudulla vanhemmat kastattavat lapsensa yhä harvemmin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kyseessä on pian koko maata koskeva ilmiö. Kristillinen kotikasvatus ja uskonnollinen yleissivistys osoittavat rapautumisen merkkejä. Jatkossa kasteopetus ja kaste tapahtuvat asiantuntijoiden mukaan yhä useammin lähellä rippikouluikää. Yhä useampi jää myös kokonaan kastamatta. Nyt ovat silti hyvät neuvot tarpeen. Jokainen kastamatta jäävä henkilö on minusta “vesivahinko”, ikävöinnin aihe.
Minulla on idea. Jokainen kasvatustyötä tehnyt tuntee myös hyvän tarinan ja elämysten merkityksen. Tarkoituksena ei ole, että kaikissa seurakunnissa tehtäisiin näin, mutta vähintään muutamassa per hiippakunta. Kyseessä on koko perheelle suunnattu konsepti, jonka tarkoituksena on saada huomiota perinteiselle luterilaiselle kastekäsitykselle. Lähtökohtana on palvella, iloita ja oppia.
Haaveilen, että voisimme tarjota kasteopetusta, kasteen ja vauvauintikurssin samassa paketissa. Kaste tapahtuisi vanhaan malliin, mutta seurakunta antaisi lahjana tuoreiden jäsentensä perheille vauvauintikurssin. Tiedän isänä, että vauvauintikurssille on vaikea päästä, tarjonta on ollut kai jo vuosia kysyntää pienempää. Lisäksi näen pappina myös paljon syvällistä symboliikkaa uimataidon ja kasteen välillä. Esimerkiksi molemmissa on tavallaan kyse koko elämänkaaren kannalta tärkeästä asiasta, suorastaan hengen turvaamisesta. Kellumaan uskaltautuminen ei ole kaukana siitä, että kasteessa laskemme pienen ihmisen kolmiyhteisen Jumalan kannateltavaksi. Muitakin tarinallisia näkökulmia ja yhtäläisyyksiä on varmaan löydettävissä ilman päälle liimaamisen pelkoa. Minun ajatuksissani tämä vauvauinti olisi mahdollisuuksien mukaan koko kastetun perheelle suunnattu. Kastekasvatusta voisi vielä jatkaa pienien kohtaamisten merkeissä vauvauintikurssillakin?
Kokonaisuuden toteutuminen vaatii toki työtä ja yhteyksien luomista uimaseuroihin ja -halleihin, mutta jos on tahtoa, on myös kykyä ratkaista mahdollisia ongelmia. Kun esittelin ideaa eräässä koulutuksessa, kävi ilmi, että tuttu pappiskollega on suorittanut vauva- ja perheuinnin ohjaajakoulutuksen. Ratkaisut eivät välttämättä ole kaukana. Tietääkseni ainakin yksi seurakunta jopa omistaa uimahallin.
Toimittajana aavistelen, että medioista voisi olla hauska tarttua tämän tyyppiseen uutta luovaan ideaan. Tämä edellyttää toki harkittua ammattimaista viestimistä, mutta tätä osaamista on kirkossa onneksi tarjolla. Vaikka kyseiset kurssit toteutettaisiin vain kerran, on mahdollisuus viestiä kasteesta ja sen merkityksestä yrittämisen arvoinen. Joistakin ajatukseni saattaa tuntua korkealentoiselta vitsiltä, mutta mielestäni tarvitsemme rohkeitakin avauksia ja kasteeseen liittyy lähtökohtaisesti paljon iloa. Tämän idean myötä voisimme olla osaltamme turvaamassa, että yhä useampi tuore luterilainen kelluu turvallisesti jatkossakin.
Verkkotuottaja, pastori
Kirkko Helsingissä
kuva: Antti Rintala
Kommentit
Lähetä kommentti